Nyt on taas luvattoman pitkä aika edellisestä blogikirjoituksesta. Joulu on vietetty, kinkkua ja suklaata syöty kohtuudella. 😊 Uusi Vuosikin on vaihdettu. Nyt voisi todeta, että menipä viime vuosi taas vauhdikkaasti. Keväällä opiskeltiin uutta ja valmistuin ensimmäisten joukossa Suomessa terveysvalmentajaksi. Viime vuodessa oli myös huikeita valmennuksia ja moniin erilaisiin ihmisiin sain tutustua. Tätä työtä on hyvä jatkaa myös tänä vuonna; isolla sydämellä ja intohimolla. 😊 Kovasti mietin tässä Uuden Vuoden kynnyksellä, että, mitä tavoitteita uudelle vuodelle. Moni meistä tekee niitä Uuden Vuoden lupauksia ja asettaa itselleen erilaisia tavoitteita. Mietin myös omalla kohdallani sitä, että, onko pakko tehdä jotain lupauksia tai asettaa tavoitteita. Tulin siihen tulokseen, että jatkan samalla hyväksi havaitulla tavalla. Kohtuullisesti ja järkevästi liikuntaa, sopivasti lepoa ja hyvää ruokaa. Itsellä ainakin karkaa helposti ”mopo käsistä” tuon liikunnan suhteen, kun se on vaan niin koukuttavaa, että meinaan unohtaa levon merkityksen ja omat viat, vaivat ja vammat, jotka eivät ehkä juuri siinä hetkessä oireile, mutta jälkeenpäin kyllä. Lisäksi pidän kiinni siitä, että aina pitää oppia uutta. Helmikuussa aloitan Psyykkinen valmentaja -valmennuksen. Tästä saatte kuulla sitten myöhemmin lisää.
Uuden vuoden myötä moni meistä haluaa muutosta. Intoa, innostusta ja tahtoa löytyy, mutta kuinka pitkälle se kantaa. Moni meistä haluaa muutosta omiin elämäntapoihin. Uusi Vuosi on symbolisesti oiva hetki aloittaa uusi elämä, aloittaa liikkuminen pitkästä aikaa, syödä säännöllisemmin ja terveellisemmin, pudottaa painoa ja keventää omaa oloa. Nämä kuulostavat varmasti kovin tutuilta. Muutos edellyttää meiltä tietoa ja ymmärrystä asioihin. Muutos tarkoittaa kenties luopumista jostain vanhasta ja tututusta tavasta toimia. Olemmeko valmiit tähän muutokseen? Kuinka monta kertaa on käynyt niin, että aloitan esim. liikunnan tammikuussa, mutta huomaan jo helmikuussa, että liikuntakerrat vähenevät ja keksin syitä, että, miksi tänään ei kannata lähteä ulkoilemaan tai liikkumaan? Tai, olen muutaman viikon noudattanut orjallisesti jotain dieettiä tai tehokuuria ja en enää millään jaksaisi ja huomaan antavani periksi tunteille, jotka huutelevat herkuttelemaan. Mitäpä, jos oikeasti miettisit kokonaisuutta omasta näkövinkkelistä ja toteuttaisitkin muutoksen maltilla, pienin askelin, kohtuudella, pysyvästi?
Pitkäjänteisyys ja pienet ja maltilliset muutokset ovat keskeisiä tekijöitä kestävässä muutoksessa. On hyvä miettiä, että miksi haluan muutosta? Miten lähden muutosta toteuttamaan järkevällä tavalla, juuri minun elämäntilanteeni huomioiden, että muutoksesta ei tule liian stressaavaa ja kuormittavaa? Ja ennen kaikkea, että siitä tulee pysyvää. Se vaatii aikaa, toistoja, repsahduksia ja taas aikaa.
Uudet kujeet vai vanhat jutut, mutta joka tapauksessa kaikille reipasta, rohkeaa, energistä, hyvinvoivaa ja terveellistä Uuden Vuoden alkua 🙂 Pienet teot, vähemmin ja laadukkaasti on enemmin 🙂