Ajattelin kirjoitella teille tämän seuraavan postauksen ravintopuolelta. Tämä aihe on ehkä aika arkaluonteinenkin ja hyvin henkilökohtainenkin, nimittäin ravinto. Monesti kuulen kysyttävän; että, mitä saa syödä ja mitä ei? Saako syödä sitä, tätä tai tuota? Niin tylsää, kuin se on, niin, kaikkea saa syödä kohtuudella. Aika tylsää, eikö vain. Ei mitään ihmeellisyyttä. Mikä tekee ravinnosta mielenkiintoisen aiheen, niin, ravintoon liittyy paljon uskomuksia ja myyttejä, joista ehkä yleisin on se, että paino putoaa, kun syön vähän. Lehdet ja netti on täynnä erilaisia ihmediettejä ja on ehkä vaikea erottaa, että, mikä on markkinoiden luomaa villitystä ja mikä on tutkittuun tietoon perustuvaa. Itsekin luen paljon erilaisia artikkeleita ja kirjoituksia mielenkiinnolla. Meille opetettiin jo ravintovalmennuksen alkumetreillä, että, käy katsomassa artikkelin kirjoittaja, ennen kuin luet artikkelin. Onko kirjoittaja esim. laillistettu ravintoterapeutti, jolloin voin luottaa, että tieto on tutkimukseen perustuvaa.
Ruoasta saamme energiaravintoaineita mm. hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja. Ruoan sisältämä energiasisältö määräytyy edellä mainittujen määrästä. Meidän kaikkien energiatarve vaihtelee. Siihen vaikuttavat mm. ikä, sukupuoli, pituus, paino, liikkuminen ja terveydentila. Mihin me sitten tarvitsemme energiaa? Suurin osa meidän energiasta menee perusaineenvaihduntaan noin 50 – 70 %, ruoan sulatukseen noin 10 %, työhön ja vapaa-aikaan 10 – 30 % ja kuntoliikuntaan noin 5 – 10 %. Itsekin yllätyin tuosta viimeisestä kohdasta, että kuntoliikunnan osuus on kokonaiskulutuksesta noinkin vähän. Eli tässäkin kohdin olemme tietysti yksilöitä. Jos minä syön näin paljon, niin, sinä saatat syödä eri määrän. Omat valmennettavani pitävät minulle ruokapäiväkirjaa, josta saan kuvan heidän sen hetkisestä syömisestä ja pystyn tätä kautta auttamaan ja opettamaan, että, mitä korjauksia kenties sen hetkiseen ruokavalioon kannattaisi tehdä, että se tukee asetettua tavoitetta. Tässäkin huomioin jokaisen yksilönä. Jos et halua syödä jostain syystä esim. leipää, niin, ei sinun tarvitse. Katsotaan kokonaisuus niin, että saat kuitenkin tarvittavan määrän ravintoaineita.
Oikeanlaisen ruokavalion koostaminen on helppoa. Ensin laitetaan kuntoon säännöllisyys; aamiainen, lounas, päivällinen, iltapala ja tarvittaessa 1 – 2 välipalaa. Syötkö sinä näin? Valmennettavieni kanssa käyn useasti keskustelun siitä, että, aamupala ei esim. maistu. Sitten mietimme yhdessä, että, miksi ei maistu? Onko illalla tullut esim. tankattua överit. Tai monesti minulle kerrotaan myös, että, en muistanut syödä. Sitten laitetaan herätyskello tai muistutus, joka muistuttaa, että hei nyt syödään! Seuraavaksi katsomme, että, syöthän monipuolisesti ja laadukkaasti. Ja vasta lopuksi katsomme määrää. Pitkällä aikavälillä pienillä muutoksilla saadaan jo huomattavia terveydellisiä vaikutuksia. Ihmedieetit ja kuurit eivät voi olla pysyvänä elämäntapana. Itsekin on tullut vuosien saatossa kokeiltua lehdistä löydettyjä kuureja. Kyllähän niillä sen hetkellisen hyvän olon sai kroppaan tai muutaman kilon karistettua, mutta aika nopeasti, kun palasi takaisin vanhoihin ruokailutottumuksiin, niin tuli kilotkin takaisin. Saatikka, että ryhtyisin vaikka herkkulakkoon. Ehkä onnistuisin siinä, mutta todennäköisesti näkisin joka puolella vain herkkuja, joita en saisi syödä ja sitten repsahdettaisiin ja kunnolla. Eli kohtuudella kaikkea. 🙂
Kun edellä kerrotut ravitsemuksen kulmakivet ovat kunnossa, ei verensokeri heilahtele ja aiheuta sinulle houkutusta napostelulle. Kun saadaan päättäväisyydellä, pitkäjänteisyydellä ja motivaatiolla pohjat kunnolla tehdyksi, niin, tilaa on myös herkulle. Syödään hyvin ja nautitaan :). Eiks niin?