Heidin matka jatkuu
Halusin jakaa kanssanne yhden valmennettavani tarinan. Meidän kolmen kuukauden valmennus päättyi tässä taannoin. Ja itseasiassa valmennettavani koki myös niin, että, jos hän voi omalla esimerkillään olla avuksi, niin se on positiivinen asia. Alla on viesti, jonka sain häneltä kesän lopussa ja siitä alkoi meidän startti elämäntaparemontille.
Viesti: Hei Nina! Tein hiljattain päätöksen elämäntapamuutoksesta. Olen vajaa 40 nainen, ja kunto on huonontunut, olen alkanut lihoa, ja muutenkin on koko ajan huono olo. Tarvitsisin apua elämäntaparemonttiin. Olen laihduttanut monesti ja tiedän pystyväni tähän nytkin, nyt tosin tuntuu siltä, että yksin en pysty. Myös kuntosali-ajatus vähän hirvittää. Olisiko sinulla mahdollisuus tavata minut, ja yleensäkin aikaa uudelle mahdolliselle asiakkaalle?
Kolme kuukautta menee nopeasti. Ja niin kävi nytkin. Valmentajalla on kirjaimellisesti aina tippa linssissä, kun on viimeisen tapaamisen ja loppukuntotestien aika. Sitä tekee tätä niin isolla sydämellä ja kiintyy ihmisiin. Heidinkin matkaan mahtui monenlaista. Pari flunssaa ehti koetella, selkä ilmoitteli itsestään ja konsultoimme tässä asiassa fysioterapeuttia. Kävimme yhdessä 15 vuoden jälkeen uimahallissa uimassa sekä opettelemassa vesijuoksua, jossa tulee muuten hiki. Kuntosaliin kävimme myös yhdessä tutustumassa. Heidi teki lihaskuntoharjoitukset kotona kahvakuulalla sekä oman kehon painolla. Painoa tippui ja senttejä karisi ja olo tuli energisemmäksi. Heidi lupasi laittaa parin kuukauden päästä viestiä, että, missä mennään. Pikkuisen jäi vielä omin päin tavoitepainoon pudotettavaa, mutta maltilla se tulee sieltä. Tästä saatiin se starttiapu siihen elämäntaparemonttiin.
Ruokavalio oli myös tässäkin tapauksessa erittäin tärkeässä roolissa. Välillä jouduimme pudottamaan liikunnan minimiin selän ja flunssien vuoksi, mutta ruokavaliolla paino tippui tasaisesti. Ruokavaliotakin viilailtiin matkan varrella kalorien suhteen. Välillä kyllä valmennettavan uskoa koeteltiin, kun paino ei tippunut tarpeeksi nopealla tahdilla hänen mielestään. Ja sairastelut ovat aina ikäviä, mutta niitäkin meille jokaiselle vaan tulee silloin tällöin. Mutta kyllä sieltä jossain kohtaa tuli toteamus, että tämä ei ole mikään dieetti, vaan tehdään muutosta loppu elämäksi. Heidi kertoikin, että on nyt ymmärtänyt sen, että dieettaaminen on kovin lyhyt kantoinen juttu. Hänkin on tehnyt sitä monta kertaa ja paino on tullut nopeasti alas, mutta kyllä paino on tullut myös toiseenkin suuntaa takaisin. Minusta oli myös ihanaa, kun Heidi jossain meidän keskusteluissa totesi, että, miksi hän lähtisi sooloilemaan ja tekemään omin päin asioita, koska on sitä varten palkannut minut. Aivan juuri näin. Heidinkin ruokavalio sallii silloin tällöin pizzalla käynnin tai jonkun herkuttelun, koska kokonaisuus on saatu kuntoon. Tosi hieno juttu J Kiitos, kun jaoit tarinan meidän kanssamme. Ehkäpä tästä on apu jollekkin, joka itsekseen miettii samoja asioita.
Mukavaa joulun alus viikkoa kaikille!